suomileijona.jpg

”Suomalaisen kulttuurin tuhosta” huolestuneet ihmiset eivät ole huolissaan siitä, että kulttuurit sekoittuvat.

– Päinvastoin. He ovat huolissaan siitä, etteivät kulttuurit sekoitu.
 

On totta, että moni on kuvaillut vastustavansa ”monikulttuurisuutta”, mutta mitähän tuolla termillä tarkoitetaan? Uskoisin, että termin merkitys riippuu sen käyttäjästä. Helpompi on mielestäni erotella monikultturismi ja monikulttuurisuus toisistaan. Monikultturismia vastustavat monet, mutta monikulttuurisuutta ei vastusta juuri kukaan suomalainen.

Vai miltä kuulostaa: ”Moi, mä vastustan monikulttuurisuutta. Katon lätkää ja syön pitsaa.”

Jääkiekko on Kanadasta ja pizza Italiasta. Globalisaatio on meille arkea. Päivittäiseen elämäämme kuuluvat eri maiden tuotteet, keksinnöt, harrastukset ja kulttuurit. Keskivertosuomalainen ei vastusta suomalaisen vapautta halutessaan polttaa suitsukkeita, tai käydä zumbassa, tai syödä tortilloja, tai viettää Halloweenia, tai harrastaa karatea, tai käydä akupunktiossa. Olemme aivan tyytyväisiä siihen, että meillä on vapaus valita millaisia juttuja otamme elämäämme mukaan ja millaisia emme ota.
 

Tästä päästäänkin sitten siihen, ettei tavallaan ole olemassa mitään ”yhtenäistä suomalaista kulttuuria”, jonka voi tuhota. Suomalaiset esimerkiksi katsovat keskimääräistä enemmän jääkiekkoa, juovat enemmän kahvia, ja lukevat enemmän Aku Ankkoja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että näiden harrastaminen olisi jokin välttämättömyys, jotta voi olla suomalainen. On yhtä monta tapaa suomalaisittain, kuin monta suomalaista on olemassa.

Suomen kulttuuri on länsimaalaista kulttuuria. Sitä, että jokainen yksilö voi halutessaan harrastaa ja muutenkin tehdä mitä lystää, niin kauan, kunnes ei riko lakia, eli esimerkiksi vahingoita muita ihmisiä tai muiden ihmisten omaisuutta. Länsimaalaisuus on monikulttuurisuutta. Länsimaissa kaikki kulttuurit sekoittuvat keskenään.

Mitä siis vastustetaan?
 

Mielestäni täällä vastustetaan monokulttuurisuutta.
 

Sellaiset yhteisöt ovat monokulttuurisia, joissa ei ole tätä länsimaalaista vapautta, vaan sen sijaan näissä yhteisöissä on mekanismeja, jotka estävät näitä sulautumasta muihin kulttuureihin. Pääasiassa nämä mekanismit ovat kieltoja.

Otetaan esimerkiksi lestadiolaisten tanssimiskielto ja televisionkatselukielto. Tanssimiskielto estää lapsia ja nuoria osallistumasta koulujen diskoihin ja tutustumasta muihin oppilaisiin. Televisionkatselukielto estää lapsia ja nuoria kommunikoimasta muiden oppilaiden kanssa ajankohtaisista aiheista. Nämä kiellot tekevät lestadiolaisista oman ryhmänsä kouluyhteisöissä, eivätkä he sulaudu muiden joukkoon samalla tavalla. (Lestadiolaisten vanhempien mielestä tämä on vain hyvä asia, että heidän lapsensa ovat erillään muista lapsista, jotta heidän lapsensa eivät saisi muilta huonoja vaikutteita. Muut kakarathan ovat "syntisiä".)
 

Kaikkein huonoin tapa suhtautua monokulttuureihin, on käyttää niihin lääkkeeksi poliittista menetelmää nimeltä ”monikultturismi.” Eli hyväksyä eri kulttuurien erilaisuus ja pönkittää niiden erilaisuutta antamalla niille eri vapauksia ja eri lakeja. Esimerkiksi lestadiolaisilla on vapautus tanssitunneilta kouluissa.

Parempi esimerkki on kuitenkin jehovantodistajien vapautus armeijasta sillä perusteella, että he ovat pasifisteja. Kääntäenhän tämä tarkoittaa sitä, että me kaikki muut ilmeisesti suorastaan rakastamme sotaa.

Jos pasifismi on peruste vapautukselle armeijasta, niin silloin pitää riittää, että henkilö käsi sydämellä kertoo olevansa pasifisti. Eikä mennä niin, että hänen pitää syntyä pasifistiksi. Oikeastaan kun tuota asiaa tarkemmin miettii, niin tuo jehovantodistajien armeijavapaus on aatteen ( =pasifismi) sijaan etnisyyteen perustuva kaksoisstandardi.

Tästä erivapaudesta ollaan kuitenkin nyt viimein luopumassa. Käytän sitä silti esimerkkinä, koska se on hyvin osuva, ja se sentään oli voimassa yli 30 vuotta.

Mainittuja lestadiolaisia ja jehovantodistajia meillä on ollut Suomessa jo useita vuosia, mutta isot määrät muslimeja on käytännössä 2000 -luvulla alkanut tilastollinen tosiasia, ja tämä on pakottanut yhteiskunnan muodostamaan suhtautumisensa islaminuskoon.
 

Tämä uskonto on Telluksen paras esimerkki monokulttuurisesta yhteisöstä. Jos otetaan nyt vaikka esimerkiksi se, että osa (vaikkakin vain hyvin pieni osa) muslimeista kokee päteväksi syyksi tappaa ihmisen, jos tämä kääntyy pois islaminuskosta.

Islamissa on näitä kieltomekanismeja riittää. Esimerkiksi naispuoleiset muslimit eivät saa pariutua, kuin muiden muslimien kanssa. On tietyt vaatteet miten tulee pukeutua. Ei saa syödä possua.

Luetteloa voisi jatkaa lähes loputtomiin.
 

Kuvitelkaapa muslimimies, jolla on pitkät hiukset ja hän tykkää kuunnella Mayhemia. Tai kuvitelkaa musliminainen, joka harrastaa zumbaa, tai peräti twerkkaamista. Kyllähän heitä on saattaa olla olemassa, mutta kun mietitte muslimeja, niin nuo heittämäni esimerkit eivät ole ensimmäisenä mielessä. Se johtuu siitä, että muslimien yhteisössä on herkässä se liipaisin, jolla henkilö suljetaan yhteisön ulkopuolelle. Kun keskiverto muslimityttö ilmoittaa, että on maksanut kuukausimaksun salille, jotta voi osallistua zumbatunneille, niin hänen vanhemmiltaan ei hyvä heilu.

Mutta kuten sanoin. Heitä on olemassa, niin sanottuja maallistuneita muslimeja. Yhteistä näillä on, että he yleensä ovat kääntyneet ateisteiksi tai johonkin toiseen uskontoon. Tällainen kehitys on hyvä asia, mutta on ikävää, että meidän yhteiskuntamme tekee kaikkensa, jotta muslimit eivät maallistuisi, ja vielä päälle on hyvin tyypillistä, että ex-muslimit pyritään leimaamaan "äärioikeistolaisiksi."
 

Suomessa monikultturismi nähdään ainoana kotouttamisen muotona. Meillä on rakennettu erilliset uimahallivuorot vääräuskoisille ja muslimeille, meillä on jätetty sakottamatta kun lapsen sukupuolielimiä on silvottu, meillä on annettu sakkotuomio Allahin pilkasta, meillä on suunniteltu rakennettavaksi sovinismimyönteisiä asuntoja muslimeille, meillä on annettu kenkää ateisteille islaminopettajille, meillä on annettu vanhempien naitattaa tyttärensä aikuisille miehelle laillisesti, meillä on hyväksytty halal-lihan myyminen.

Ja tästä listasta on hyvä huomata, että useat kohdat ovat ristiriidassa länsimaisen kulttuurin, moraalin ja lainsäädännön kanssa. Esimerkiksi täällä yhtä lailla rummutetaan naisten oikeuksien puolesta, mutta sitten yhtä aikaa halutaan rakentaa muslimeille sovinismi-ystävällisiä asuntoja.
 

Jostain syystä Suomessa pelätään, että jos me emme anna muslimeille periksi, niin he saattavat suuttua, joten me sitten joustamme meidän omista arvoistamme monikultturismin nimissä.

Tuo monikultturismi ei kuitenkaan tarjoa meille monimuotoisempaa yhtenäistä kulttuuria, vaan se luo käsitteen ”me”, tilalle käsitteen ”me ja he.” Yhteisen ja monimuotoisen kulttuurin sijaan saamme pari erillistä kulttuuria, jotka elävät irrallaan toisistaan.
 

Kehitys on kaikissa Euroopan maissa sama. Muslimit (integroitumattomat, ei-maalliset) pikkuhiljaa valuvat asumaan samoille alueille, ja näihin alueisiin muodostuu aivan omat lait ja säännöt. Sitten kun viimein on syntynyt kaupunginosia tai peräti kaupunkeja, joissa asuu 90% pelkkiä muslimeja, jotka elävät omien lakiensa mukaan, niin voidaan tehdä sellainen ajatusmatka mielessämme, että mikä on tilanne vaikkapa 200 vuoden päästä.

Elävätkö nämä erilliset yhteisöt yhä vierekkäin välittämättä toisistaan ja voivat hyvin, vai onko jostain syystä jompikumpi yhteisöistä syrjäyttänyt toisen?